Kulttuurihyvinvointi

Mitä on kulttuurihyvinvointi?

Kulttuurihyvinvointi on kokemus ja ilmiö. Kulttuurihyvinvoinnin kokemus merkitsee yksilön tai yhteisön tuntemuksia siitä, että taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia tai vaikuttavat hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Ilmiön tasolla kulttuurin ja taiteen ajatellaan kantavan ja välittävän merkityksiä ja vaikutuksia, jotka liittyvät hyvinvointiin yhteiskunnassa. Jokaisella ihmisellä on suhde taiteeseen ja kulttuuriin, sekä omia kulttuurisia tarpeita. Kulttuuristen tarpeiden toteutuminen koko elämänkaaren eri vaiheissa on yksi kulttuurihyvinvointialan tavoitteista.

Lähde: Lilja-Viherlampi L., Rosenlöf A., (2019). Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Tanskanen I. (Ed)., Taide töissä: Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä, Turun ammattikorkeakoulu.

Ihmiskäsitys ja hyvinvoinnin määritteleminen kulttuurihyvinvointityössä

Holistisen ihmiskäsitykseni mukaan ihminen todentuu yhdenaikaisesti tajunnallisena, kehollisena ja situationaalisena olentona, jonka olemisen eri osia ei voi erottaa keskinäisistä vaikutussuhteista. Käsitykseni mukaan myös hyvinvointi määritellään moniulotteisesti. Hyvinvointia voidaan tarkastella esimerkiksi resurssi- ja elintasoperusteisesti, jolloin mittareina on esimerkiksi työ, toimeentulo, terveys, koulutus, asuminen ja sosiaalisten suhteiden. Tarkastelu voi painottua myös kokemukselliseen puoleen: onnellisuuden kokemukseen, aktiiviseen toimijuuteen tai yksilön vapauteen. Kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnin tarkastelussa pyritään huomioimaan eri ulottuvuudet.

Taiteen vaikutuksia voidaan nähdä useilla hyvinvoinnin ulottuvuuksien tarkastelualueella. Taiteen kokemisen tai tekemisen voidaan nähdä vaikuttavan esimerkiksi fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, koettuun onnellisuuteen ja voimavarojen koettuun lisääntymiseen, sosiaalisen osallistumisen ja osallisuuden vahvistumiseen. Taide voi toimia hyvinvoinnin välittäjänä myös esimerkiski kriittisen ajattelun ja tarkastelun mahdollistajana, elinikäisen oppimisen kimmoittajana, aktiivisen toimijuuden tuottajana, elinympäristön viihtyvyyden ja mielekkyyden lisääjänä tai luonnollisen ja inhimillisen luovan olemisen käytänteenä, osana hyvää arkea.

Inhimillinen yhdenvertaisuus

Kulttuurihyvinvointialan näkökulmasta jokaisella on oikeus hyvään elämään ja yhdenvertaiset oikeudet olla sosiaalinen, aktiivinen ja vapaa oman elämänsä toimija turvallisesti, riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksista. Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi ja hahmottaa oma merkityksensä yhteisön jäsenenä.

Kulttuurihyvinvointialan tavoitteena on edistää jokaisen kulttuuristen oikeuksien ja tarpeiden toteutumista elämänkaaren eri vaiheissa tunnistamalla ja sanoittamalla taiteen ja kulttuurin suvantoalueita ja rakentamalla saavutettavia ja osallistavia taide- ja kulttuuripalveluita ja rakenteita tukemaan jokaisen oman taidesuhteen toteutumista.

Lähteet:

Laitinen, L. 2017. Vaikuttavaa? Taiteen hyvinvointivaikutuksien tarkastelua. Turun ammattikorkeakoulu

Rauhala, L. 2005. Ihmiskäsitys ihmistyössä. Helsinki: Yliopistopaino

Missä kulttuurihyvinvointia koetaan?

Taidesuhde rakentuu kokemuksien kautta, esimerkiksi laadukkaissa taidepedagogisissa prosesseissa, joiden ytimessä on sensitiivinen kohtaaminen, kuunteleva vuorovaikuttaminen ja empaattinen läsnäolo. Myös monenlaiset tilannesidonnaiset seikat, kuten tarjolla olevat mahdollisuudet, ympäristömme suhtautuminen taiteeseen ja kulttuuriin tai kunnan rahoitus vaikuttavat siihen, millaiseksi taidesuhde rakentuu. Mielekkään taidesuhteen rakentumisen esteenä voi olla, mikäli taiteen ja kulttuurin pedagogiset prosessit tuotetaan, sanoitetaan ja arvioidaan toiminnoin ja mittarein, jotka eivät sovi taidekonteksteihin.

Kokemuksia kulttuurihyvinvoinnista voi tuottaa arjen toiminnot: kirjan lukeminen, esteettiset mielihyvän kokemukset esimerkiksi luonnon katselemisesta tai suihkussa laulaminen. Kulttuurihyvinvointikokemuksia syntyy myös taiteen harrastamisesta: esimerkiksi laulamisesta, tanssimisesta, maalamisesta tai draamaharrastuksista. Taidon oppimisen lisäämän mielihyvän lisäksi harrastamisessa voi olla sosiaalisia, itsensä toteuttamisen tai aktiivisuuden ulottuvuuksia. Taidekokemuksia voi myös saavuttaa vastaanottamalla: taidenäyttelyissä, teattereissa, konserteissa tai esimerkiksi kaupunkitilassa.

Yhtenä sektorina kulttuurihyvinvoinnin toteuttamisessa on kehittyvä kulttuurihyvinvoinnin palveluala, jolla on huomattavat tulevaisuuden laajenemismahdollisuudet. Kulttuurihyvinvointipalveluita on esimerkiksi hoitolaitoksiin ja asumispalveluihin suunnatut toiminnot ja esitykset, lastenkulttuuripalvelut, digitaaliset taideharrastusympäristöt ja yrityksille ja organisaatioille suunnatut luovat interventiot ja kotouttamispalvelut kulttuurin avulla. Erilaisia kulttuurihyvinvointipalveluesimerkkejä löytyy Taikusydämen sivuilta.

Kulttuurihyvinvointityön laadun osoittaminen

Taiteen ja kulttuurin vaikutuksia on hankalaa osoittaa taloudellisin mittarein. On hankalaa todistaa yhteyttä esimerkiksi improvisaatioharrastuksen vaikutusta rohkeuden lisääntymiseen tai laulamisen suhdetta koettuun onnellisuuteen. Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut kattavan raportin taiteen vaikutuksista hyvinvointiin ja terveyteen.

Kulttuurihyvinvoinnin arviointiin on myös kehitetty tuore opas, jonka voi ladata maksuttomasti käyttöön tästä.